Koulu ei ole oikein koskaan maistunut minulle. Olen aina ollut toiminnallinen, pitänyt liikunnasta, leikkinyt pienenä paljon ja haaveillut. Lukeminen on ollut oksettavaa, hidasta ja matematiikka erittäin haastavaa.
Peruskoulun jälkeen kävin lukion saadakseni lisäaikaa miettiä. Lukiossa minua kiehtoi eniten terveystieto, psykologia ja kielet.
Valmistuin lukiosta 2012. Pohdin ammattia itselleni ja mieluisimmilta tuntui 3 vaihtoehtoa: lähteä yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, opiskella liikunnanohjaajaksi tai hakea hoitoalalle. Meinasin ensin hakea lähihoitajaksi, mutta tulin siihen tulokseen, että olisi fiksumpaa hakea suoraan sairaanhoitajaksi. Pohdittuani loogisesti, minua jäi eniten kiinnostamaan hoitoala, koska en usko yliopistossa jaksavani sitä työnmäärää hitauteni puolesta ja liikunnanohjaajakoulutus ei ihan tuntunut suurimmalta kutsumukselta, vaikka kovin liikunnallinen olen aina ollutkin.
Lukion jälkeen en suoraan päässyt kouluun, vaan pidin välivuoden. Silloin olin töissä siivoojana. Samanaikaisesti pystyin toteuttamaan pientä unelmaani, taitoluistelua. Taitoluistelun aloitin "vasta" 14 vuotiaana, mutta osasin hyvin perusluistelun aloitettuani niin siitä oli helppo oppia askeleet, piruetit ja hypyt. Kävin tiiviisti treeneissä 14-19 -vuotiaana, 3x viikossa sekä kilpailuissa (18-19v) ja meneistyinkin ihan kivasti ja palkintoja tuli. Kilpailin taitajat -sarjassa ympäri suomea. Harrastus toi paljon onnistumisen tunnetta. Luisteluharrastusta en ole vieläkään jättänyt, tosin kilpailut ovat saaneet jäädä koulun takia. Nykyään käyn kerran viikossa jäätreeneissä.
Pääsin kouluun 3:nnella hakukerralla, terveydenhoitajaksi opiskelemaan. Pari aikaisempaa hakua tein vain sairaanhoitajan tutkintoon, mutta se olikin varmaan hyvä etten ihan heti päässyt, koska tämä kaksoistutkinto antaa enemmän mahdollisuuksia. Aloitin koulun syksyllä 2013. Tämä koulutus on ollut tosi monipuolinen, kiireinen ja haastavakin välillä. Tämä tuntuu edelleen oikealta ammatinvalinnalta näin 4v opiskelun jälkeen. Minua kiehtoo eniten kouluterveydenhuolto, kotihoito, ja osastohoitokin. En haluaisi lasten teho-osastolle, koska siellä työskennellään niin pienten ihmisten kanssa, joiden tila voi nopeasti romahtaa, ja siellä on myös oltava tarkat matemaattiset taidot lääkelaskujen suhteen. Ensiapu ja mieleterveyspuoli eivät myöskään tunnu tällä hetkellä puoleensavetäviltä. Mielipiteeni voi toki muuttua jossain kohtaa elämää.
Tällä hetkellä kirjoitan parini (ja samalla hyvän luokkakaverini) kanssa opinnäytetyötä. Sitten puuttuu vielä kehittämistyön teko ja nämä 2 viimeistä työharjoittelua on saatettava loppuun. Nyt olen kouluterveydenhuollossa syventävällä jaksolla 7vko ja tämän jälkeen menen vielä 3 viikoksi työterveyshuoltoon. Sitten harjoittelut on all done! Kesäksi olisi siis tarkoitus valmistua, jos nyt saan nuo isommat työt kasaan. Paljon oppimista minulla vielä on ja en malta odottaa että pääsen töihin elementtiini. En tosin vielä tiedä mihin kesällä haen, luultavasti jollekin osastolle sairaanhoitajaksi alkuun, että saan sairaanhoitajan osaamista ja pääsen harjoittamaan kädentaitoja. Tulevaisuudessa haave olisi kuitenkin olla kouluterveydenhoitajana.
Kirjoitan ehkä jossain vaiheessa erikseen millainen hoitaja mä haluan olla ja mitä arvostan hoitamisessa. Millaisella työotteella haluan työskennellä. Persoonalla tätä työtä loppupeleissä myös tehdään.
Seuraavassa luettelen mun mietteitä, mitkä koen tässä ammatissa haasteellisina asioina ja mitkä taas miellyttävinä asioina. Näistäkin voi olla montaa mieltä ja mielipiteet saattaa muuttua:
Haasteena/haasteellisena tässä ammatissa koen:
➸Matematiikka (lääkelaskut)
➸Negatiivisuus hoitajia kohtaan
➸Suhtautuminen nuoriin vasta vastmistuneisiin hoitajiin
➸Tarkkuus ->hoitovirheiden ja inhimillisten erehdysten minimointi
➸Itsenäinen työ (nopeat tilannearviot, ripeä ja oikea toiminta haastavissa ja poikkeavissa tilanteissa, normaalitilan erottaminen poikkeavasta tilasta -> aina toki mahdollisuutta kilauttaa kaverille tai muulle ammattihenkilölle jos toimii yksin kohteessa ja se on suositeltavaakin)
➸Tietoa pitää aina kerrata, tieto ja suositukset myös muuttuvat ja niistä täytyy olla kärryillä (kukaan ei ole "valmis" koulun käytyä)
➸Täytyy toimia "salapoliisina" (kaikki ongelmat eivät näy päälle päin ja niiden selvittämiseen joskus tarvitaan eri keinoja, potilaan luottamus on ansaittava, avoin ilmapiiri, lapset erityiseen huomioon tässä ->eivät välttämättä osaa kertoa kaikkea. )
➸Vaitiolovelvollisuuden pitäminen (on itsestäänselvyys, ettei potilaiden asioita kerrota ulkopuolisille ilman siihen tarvittavaa lupaa, mutta tarkkuus tässä huomioon esim. koulumaailmassa, saako kertoa toiselle ammattilaiselle esim. opettajalle mitä terveytarkastuksessa on tullut esiin jos on huoli lapsesta. Yleensä ei ellei kyseinen ammattihenkilö hoida potilasta tai siihen ole potilaan lupa tai alaikäisen vanhemman lupa.)
➸Palkka voisi olla vieläkin parempi työn haastavuuteen verrattuna
➸Oikeaan hoitoon lähettäminen
➸Aina jonkun puolen osaamisen "menettää" tai taidot huononee (jos olet sairaanhoitajana osastolla, unohdat ehkä miten kouluterkkarina toimitaan ja toisinpäin. Ihan inhimillistä, mutta vaikeuttaa valintaa minne nyt sitten haluaa asettua.)
➸Paineensietokyky tulee olla kunnossa, sekä omat hyvät omat voimavarat ja mielellään terveys.
Parasta tässä ammatissa mielestäni:
➸Työskennellään kansanterveyden edistäjänä
➸Kohderyhmä vauvasta vaariin
➸Tosi laaja valikoima mihin mennä töihin (: kouluterveydenhoitaja, neuvolaterveydenhoitaja, työterveydenhoitaja, sairaanhoitaja mielenterveyspuolella, sh avopuolella, sh kotihoidossa, sh kirurgisella osastolla, sh sisätautiosastolla, sh vaikka millä osastolla, sh lastenosastolla, sh vanhusten palvelutalolla, sh ryhmäkodissa, sh kountoutuspuolella...)
➸Positiivinen palaute potilailta/ja omaisilta hyvästä hoidosta
➸Tarpeeksi haasteita ja muuttuva työympäristö
➸Itsenäinen työ
➸Tehdään paljon (enemmän tai vähemmän) yhteistyötä eri ammattiryhmien kanssa; lääkärit, hoitajat, terapeutit, psykologit, psyykkarit, opettajat, ohjaajat, kuntoutajat, ensihoitajat, farmaseutit, lastensuojelu, poliisi, yksin ei olla kuitenkaan vaikka onkin itsenäistä työtä.
➸Potilaan luottamuksen saaminen
➸Työt ei lopu
➸Jatkuva kehittyminen ammatissa
➸Hyvä olo, mikä tulee hyvin hoidetusta työstä, potilaiden tyytyväisyydestä, onnistumisista
➸Joka päivä on erilainen ja joka potilas erilainen
➸Kutsumusammatti, paljon haasteita, mutta silti worth it 😊
💗Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti