Uusi sivu

Nyt se oikeasti on varmaa: valmistun 2.6 terveydenhoitajaksi! 4v urakka korkeakoulua takana ja sitä edeltävät peruskoulu (9 vuotta) ja lukio (3 vuotta). Yhteensä 16 vuotta opiskelua.. Kieltämättä kaipaa jo työelämään ja tienaamaan rahaa. Kesätöitäkin on jo tiedossa, sairaanhoitajan sijaisuus vuodeosastolta. Samalta osastola missä olin viime kesän. Haluan ensin kasvattaa sairaanhoitajan osaamistani ja sen jälkeen joskus olisi unelmana päästä terveydenhoitajan päivätöihin, joko koululle, ammattiopistoon, työterveyteen tai ehkä joskus neuvolaan jos mieli muuttuu.

Koen tämän työn erittäin arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Kunnioitan paljon tutkintoa, jonka tulen saamaan. Tutkinto ei kuitenkaan tarkoita, että  osaisin kaiken kaikesta sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan hommista, vaan ripauksen tietoa ja taitoa joka puolelta. Tiedän perusteet moneen asiaan ja minulla on valmiudet toimia joka hommassa. Minusta ehkä ikävääkin on, että kaikkea ei vain voi yksinkertaisesti hallita hoitoalalla. Kun menee työelämään vaikka sairaanhoitajaksi, jonkin muun osa-alueen osaaminen voi kärsiä. Se on vain hyväksyttävä fakta. Sekin on muistettava, että joka työpaikassa on omat sääntönsä, joiden oppimiseen menee aikansa. Kunhan on tyytyyväinen työympäristöönsä ja kasvaa siellä missä työskentelee ja oppii koko ajan paremmaksi.

On aika avata uusi sivu tässä elämässä. Eletään jännittävää aikaa myös ristiriitaisen SOTE-uudistuksen kannalta, mutta uskon että töitä tulee aina olemaan. Vaikka työ ei todellakaan ole elämäni keskipiste, niin tällä hetkellä minulla on kova tarve päästä harjoittamaan oppimiani taitoja työelämään. Myös vapaa-ajalle luulisin jäävän enemmän aikaa, kun ei ole kouluhommia mitä kotonakin pitää päivät pitkät tehdä! Nyt on aika herätellä kaikkia vanhoja omia intressejä ja harrastaa itselle mieluisia asioita.

Näihin haluaisin tällä hetkellä panostaa (sanotaan, että 1v sisään) :
-Työelämässä ammatillisesti kasvaminen, uuden oppiminen, haasteiden kohtaaminen
-Matkustelu ja elämykset (heti kun on vapaita ja lomaa)
-Urheilu (eri lajien kokeilu)
-Yleisestä omasta hyvinvoinnista huolehtiminen (fyysinen (: uni, liikunta, ravitsemus), psyykkinen (: palautuminen, stressinhallinta, rentoutuminen), sosiaalinen (: parisuhde, kaverisuhteet, perhesuhteet). )

Tässäpä nämä tärkeimmät,

Hyvää kevättä ja alkavaa kesää kaikille 💓!



-Anni

Tunteiden ali- ja ylikontrollointi

Tänään päätin pohtia ja kirjoittaa tunteiden ali- ja ylikontrolloinnista.
Jokainen tietää sen tyypin joka on aina hillitty, eikä koskaan "vedä överiksi". Hän saattaa näyttäytä ihmisenä, joka ei koskaan rentoutuisi. Jokainen tietää myös sen tyypin, joka riehuu julkisilla paikoilla, "aukoo päätään", puhuu rumasti, eikä "anna paskaakaan" tilanteesta tai siinä olevista ihmisistä tai heidän tunteistaan/mielipiteistään.

Jokaisella on oma persoonallisuus ja temperametti, jotka ovat olemassa jo syntymästä lähtien. Tässä en kuitenkaan kirjoita lasten tunteiden käsittelystä, koska yli 90% lapsista eivät vielä osaa käsitellä tunteitansa. Se opitaan ajan ja kokemusten myötä. Aikuisuuteen kuuluu kaiken ihanan mukana pettymysten sietäminen, vastoinkäymiset, erilaisista koettelemuksista ja tilanteista selviäminen ja muuta kivaa. Myös yleiset käytöstavat ja kyky kontrolloida tunteitaan.


Tässä alla mahdollisia tunteiden ylikontrolloinnin muotoja/sitä vaativia tilanteita:

  


Tässä alla mahdollisia tunteiden alikontrolloinnin muotoja ja tilanteita:

 


  


Monet työt, itseasiassa kaikki työt vaativat tietynlaista omien tunteiden erottamista itse työtilanteesta. Työaikana on oltava asiallinen. Esimerkiksi hoitajana en voi sanoa riehuvalle ja minua haukkuvalle asiakkaalle epäkohteliaasti vastaan, joka riehuu tuhannen tunteen kirjossa ties mistä syystä. Esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisena, muiden päihteiden vaikutuksessa, trauman tai omaisen poisnukkumisen takia. On erotettava omat tunteensa asiakkaan tunteista. Väkivaltaa ei kuitenkaan pidä missään nimessä hyväksyä tai sallia. Oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi on hyvä välillä tyhjentää "paskakuorma" sekä täyttää "empatia-ämpäri". On hyvä pohtia omia rentoutumiskeinojaan, mikä on itselle paras keino voimaantua? Entä mikä ei tue omaa voimaantumista?

Tunneasioissa voi pohtia omia lähtökohtiaan; minkälaisen kiintymyssuhteen on kotoaan vanhemmiltaan saanut? Onko saanut näyttää negatiivisia ja positiivisia tunteita? Onko tarpeisiin vastattu? Onko kehuttu? Rakastettu ja halattu riittävästi? Välitetty monin eri tavoin? Keskusteltu paljon ja pohdiskeltu asioita yhdessä? Nämä tärkeät taidot, jopa onnellisuuden kannalta, joutuu aikuisena itse oppimaan, jos lapsuus on ollut rikkinäinen. Vanhempien välinpitämättömyys, tai tunneköyhyys ei ole ikinä lapsen syy.
Jokaisen ihmisen on päästävä purkamaan tunteitaan yleisen hyvinvoinnin säilymiseksi. Joku saattaa valita tunteiden patoamisen, potee katkeruutta menneestä, eikä osaa käsitellä tunteitaan. Toinen hakee ulkopuolisen apua ja kolmas harrastaa syvää itsepohdiskelua ja oppii käsittelemään tunteitaan pikkuhiljaa, jopa ymmärtää omien vanhempien mahdolliset ongelmat. Ei ole helppo prosessi. Ei ole olemassa oikeaa tapaa, tapa on oikea, jos se auttaa tunteiden käsittelyssä.

Itse olen ehkä välimaasto tunteiden ali- ja ylikontrolloijasta. Työssä olen vakava, ammatillinen, kärsivällinen, mutta myös persoonallinen ja lämmin. Ihmisten kanssa tehtävä työ vaatii jatkuvaa omien tunteiden tutkiskelua ja kykyä erottaa ne tilanteesta. Osata erottaa tunteet, mutta myös läpikäydä ne. Vaatii jatkuvaa vaikeiden tilanteiden työstämistä. Vapaa-ajalla pystyn läpikäymään sekä positiivisia että negatiivisia tuntemuksiani läheisilleni, ja koen tulevani kohdatuksi ja hyväksytyksi. Ja mikä tärkeintä, rakastetuksi niinä huonoinakin päivinä, milloin sitä eniten tarvitsee. Aikaisemmin olen kokenut haastavaksi negatiivisten tunteiden näyttämisen, mutta nykyään paremmin pystyn siihenkin tarpeen mukaan. Mielestäni jokaisella on oikeus purkaa myös negatiiviset tunteet oikeassa tilanteessa.

Toivottavasti tämä teksti sai jonkun, miehen tai naisen pohtimaan omaa suhdetta tunteisiinsa, niiden kontrollointiin ja käsittelyyn 😊💭.

-Anni

Tilannepäivitys

Täällä ahdistunut, kiireinen muumi, iltaa.
Pyrin valmistumaan ensi kesäksi, 2.6 olisi ryhmämme yleinen valmistumispäivä.
Minusta tulee terveydenhoitaja ja samalla sairaanhoitaja.
Vielä puuttuu opinnäytetyön loppuviimeistelyt - mulla on ihan mahtava työpari, jonka kanssa ystävyyskin on opintojen ohella syventynyt. Työ täytyy esittää valmiina tässä kuukauden sisällä. Sitten on myös 5 opintopisteen kehittämistyö, joka pitäisi myös puskea valmiiksi tässä kuukauden päivien aikana. Lisäksi vielä 1 tentti. Kova on tahti, mutta kova on pyrkimyskin päästä juhlimaan loppuunsaatettua opiskelurupeamaa. Sitten saa palkita itsensä oikein kunnolla, ja olla tyytyväinen!

Moni kysyy mihin olen meinannut opintojen jälkeen töihin. Minulla on sairaanhoitajan kesäsijaisuus sairaalasta tiedossa. Minua kiehtoo sairaanhoitajan työt osastolla, kotihoidossa ja mahdollisesti jossakin palveluasumisyksikössä, mutta myös kouluterveydenhuolto ja työterveydenhuolto haaveena tällä hetkellä. Neuvolaterveydenhoitajaksi en näillä näkymin halua, ja siitä voisin melkein kirjoittaa isommankin tekstin miksi en. Olen puhunut, että haluan mahdollisimman vankan ja hyvän osaamisen eri puolilta hoitoalaa. Haluaisin myös hetkeksi asettua aloilleni johonkin paikkaan kaikkien näiden työharjoitteluiden jälkeen.

Moni myös kysyy mitä harjoitteluja tämä koulutus pitää sisällään, täältä pesee:

-Perushoidon harjoittelu (4vko)
-Kirurginen harjoittelu (5vko)
-Sisätautiharjoittelu (5vko)
-Kotihoidon harjoittelu (4vko)
-Mielenterveysharjoittelu (6vko)
-Lasten ja nuorten hoitotyön harjoittelu (4vko)
-Äitiyshoitotyö sis. 1vko äitiyspoliklinikka & 3vko synnyttäneiden vuodeosasto (yht. 4vko)
-Kouluterveydenhuolto (7vko)
-Äitiys -ja lastenneuvola (10vko)
-Syventävä harjoittelu (7vko) valitsin kouluterveydenhuollon
-Työterveyshuolto (3vko)

Siinäpä onkin nähty jos jonkinlaista työtä ja työympäristöä potilaineen ja asiakkaineen 4:n vuoden aikana.. Myös erilaisia ohjaajia ja hoitajia laidasta laitaan on tullut nähtyä sekä monta eri työtapaa. Olen päässyt seuraamaan kaikenlaisia toimenpiteitä; olkapään tähystystä, sektiota, synnytystä, luomen poistoja jne. Olen myös päässyt itse tekemään kaikenlaisia hoitajalle kuuluvia toimenpiteitä: verinäytteenottoa, kanylointia, suonensisäisen nestehoidon toteutusta, lääkkeiden jakoa, verenpaineen mittausta, verensokerin mittausta ja insuliinin pistoa, hemoklobiinin mittausta, sydänfilmien ottoa, katetrtointia, injektioiden pistoa, kuulon ja näön seulontaa, raskauden seurantaa, raskausmasujen mittausta ja sikiön sydänäänten kuuntelua, vauvan hoitoa ja heijasteiden tarkkailua, lapsen kasvun seurantaa, ryhdin tutkimista, rokottamista... Paljon "mekaanisia" toimia, mutta minun mielestä vuorovaikutusta, sekä ohjausta ja neuvontaa ei pidä unohtaa. Tai aitoa läsnäoloa ja kuuntelua. Oma tapa tehdä työtä alkaa pikkuhiljaa löytymään.

Minä en halua, että työ olisi minulle ykkönen. Vaan kaikki muu mitä vapaa-ajalla tapahtuu. Olen valinnut alan kutsumuksesta, mutta tällä jos jollakin alalla palaa nopeasti loppuun jos panostaa vain tähän. Vaikka alalla toimitaankin kansanterveyden edistäjinä ja sairauksien ehkäisijänä, niin ei ole onneksi yhden ihmisen tarkoitus laittaa koko Suomea kuntoon :D! Täytyy osata vetää raja myös oman vastuunoton ja työmäärän kanssa (tässä duunissa tekee helposti ylimääräistä). Tärkeää että työstä saa palkkaa, jolla tulee toimeen ja voi panostaa vapaa-aikaan. Sekä että työ on vähintäänkin miellyttävää, antaa onnistumisen kokemuksia ja on riittävän haastavaa ja kehittävää. Täytyy musitaa pysähtyä välillä tässä suorituskeskeisessä maailmassa :).

-Anni

Sielunpuhdistus

Minä olen 24 -vuotias. 10 ensimmäistä lapsuusvuottani syntynyt ja asunut Helsingissä, ja vuodesta 2004  tähän asti asunut Kouvolassa. Olen aina ollut herkkä, varovainen pohdiskelija. En se, joka olisi eniten äänessä ja esillä. En ole koskaan rynnännyt tilanteisiin, vaan aina ollut hyvin varautunut lapsena ja tarkkaillut ensin tilannetta. Se on osa temperamenttiani. En voi sille mitään. Minä en läpikäynyt räiskyvää murrosikää, milloin olisin esimerkiksi irroittautuakseni lapsuudesta värjännyt tukkani räväkästi, ottanut tatuointeja, lävistyksiä, tehnyt laittomia juttuja tai kokeillut päihteitä. Pakko lisätä: mielestäni tukan värjäämisessä, tatuoinneissa tai lävistyksissä ei ole mitään vikaa, ne ovat osa persoonallista tyyliä. Olin monen silmään varmaan nössö. Minua kiusattiin kouluissa muutettuani Helsingistä. En vieläkään tiedä miksi, ehkä koska olin uusi ja helppo, särkyvä kohde. Olen jo unohtanut tosi paljon. Lähinnä se olikin epäselvää syrjintää ja seurasta poisjättämistä, naureskelua, kuiskailua. Joskus olen syyttänyt kiusaamisesta itseäni. Olin lukiossakin vielä hyvin varautunut. Nykyään olen päässyt asian yläpuolelle ja käsitellyt sen hyvin. Johtuiko kaikki siitä että olin vain erityisen herkkä? Joku toinen olisi ehkä kestänyt paremmin, ollut murtumatta ja antamatta sen vaikuttaa itseensä. Kaikki reagoivat kiusaamiseen eri tavoin. Minä välitin, mietin ehkä liikaakin.
Edelleen minulle tulee tilanteita, kun kyseenalaistan itse omat taitoni, pidän itseäni huonompana kuin muut. Olen itse itseni pahin peto, Osaan olla itselleni tahtoessani silmittömän paha, armoton, mutta minun on vaikea olla paha muille. Helpompi syyttä itseään, ja ottaa iso taakka ja syy itselle. Minulla se oli näin päin, jotkut taas aina syyttävät muita. Kuka nyt aina olisi helvetin aurinkoinen muutenkaan? Kaikilla on huonot päivänsä, kysymys vaan kuuluu kestääkö ne päivät 2 päivää vai yli 2 viikkoa. Päästäänkö niistä fiiliksistä pinnalle vai jäädäänkö sinne vellomaan? Pallo on jokaisella itsellä, ihan kaikessa.
Koen, että minulla on nyt maailman parhaimmat sosiaaliset suhteet, kumppani, perhe, suku, ystävät, kaverit. Tuen heitä koko sydämellä ja tiedän saavani heiltä tukea ja kannustusta takaisin. Olen tosi kiitollinen. En kaipaa epämääräisiä ihmisiä elämääni. Oveni ovat kuitenkin avoinna uusille hyville, inspiroiville ihmisille ja tuttavuuksille.
Minussa kasvaa tietynlainen vahva, lempeä ja terveellä tavalla itsevarma uhmakkuus. Olen vahvimmillani itseni suhteen kuin koskaan ja aina voi olla parempi, vahvempi versio itsestään. Olen herkästi nykyään puuttunut epätasa-arvoisiin tilanteisiin, kiusaamiseen ja havaitsemaani röyhkeään tai epäreiluun käytökseen. En katsele sellaista sekuntiakaan enää. En aijo miellyttää yhtään ketään. Paitsi minulle rakkaimpiani hyväntahtoisella ja terveellä tavalla.
Tiedän todellakin mitä elämältäni haluan, ja tiedän ketkä seisovat vierelläni vankasti. Olen erittäin onnellinen, vaikka osaankin olla äärimmäisen ahdistunut muumi myös tilanteen mukaan. Ahdistus ei kuitenkaan jatku muutamaa päivää pidempää. Ratkon ajatukseni nopeasti, varsinkin puhuessani niistä. Koen omaavani hyvät voimavarat ja vuorovaikutustaidot. Olen liian pitkään halunnut eroon herkästä temperamentistani, mutta tähän päivään olen tajunnut sen olevan voima. En ole tehnyt itsestäni kovanaamaa, mutta osaan pitää puoleni ja tarttua epäkohtiin.

-Ajoittain ahdistunut, äärimmäisen herkkä, hieman hajamielinen ja hyvällä tapaa uhmakas, Anni.

Ihanan arkinen eilinen

Tulen kotiin.
Keittiöstä kuuluu astioiden kilinää.
"Muru maista",
nuolaisen lusikkaa.
Muffinsseja uunissa.
Lämmin halaus.
Muffinssit valmistuvat.
Kello 17 kaadun sohvalle ja melkein nukahdan.
Hän nappaa minut ja kantaa minut sänkyyn,
käy viereeni,
vetää viltin päällemme.
Vedän käden hänen ympärilleen.
Kello 20, maratooniunet.
Menemme keittiöön ja syömme muffinsseja.
Puhumme maailmanmenosta,

lähes kaksi tuntia.
Suihkuun.
Ja nukumme taas.                            

-A.V

Opiskeluasioita ja ammatinvalintaa

Valmistuminen terveydenhoitajaksi lähestyy. Tämä 4 vuotta ammattikorkeakoulussa on kyllä kasvattanut ammattiin pikkuhiljaa. Tietysti on vielä paljon mitä tulen vasta työelämässä oppimaan. En malta odottaa että pääsen tekemään työtä itsenäisesti ja kaikki työharjoittelut tulevat päätökseensä pian.
Koulu ei ole oikein koskaan maistunut minulle. Olen aina ollut toiminnallinen, pitänyt liikunnasta, leikkinyt pienenä paljon ja haaveillut. Lukeminen on ollut oksettavaa, hidasta ja matematiikka erittäin haastavaa.
Peruskoulun jälkeen kävin lukion saadakseni lisäaikaa miettiä. Lukiossa minua kiehtoi eniten terveystieto, psykologia ja kielet.

Valmistuin lukiosta 2012. Pohdin ammattia itselleni ja mieluisimmilta tuntui 3 vaihtoehtoa: lähteä yliopistoon opiskelemaan psykologiaa, opiskella liikunnanohjaajaksi tai hakea hoitoalalle. Meinasin ensin hakea lähihoitajaksi, mutta tulin siihen tulokseen, että olisi fiksumpaa hakea suoraan sairaanhoitajaksi. Pohdittuani loogisesti, minua jäi eniten kiinnostamaan hoitoala, koska en usko yliopistossa jaksavani sitä työnmäärää hitauteni puolesta ja liikunnanohjaajakoulutus ei ihan tuntunut suurimmalta kutsumukselta, vaikka kovin liikunnallinen olen aina ollutkin.

Lukion jälkeen en suoraan päässyt kouluun, vaan pidin välivuoden. Silloin olin töissä siivoojana. Samanaikaisesti pystyin toteuttamaan pientä unelmaani, taitoluistelua. Taitoluistelun aloitin "vasta" 14 vuotiaana, mutta osasin hyvin perusluistelun aloitettuani niin siitä oli helppo oppia askeleet, piruetit ja hypyt. Kävin tiiviisti treeneissä 14-19 -vuotiaana, 3x viikossa sekä kilpailuissa (18-19v) ja meneistyinkin ihan kivasti ja palkintoja tuli. Kilpailin taitajat -sarjassa ympäri suomea. Harrastus toi paljon onnistumisen tunnetta. Luisteluharrastusta en ole vieläkään jättänyt, tosin kilpailut ovat saaneet jäädä koulun takia. Nykyään käyn kerran viikossa jäätreeneissä.

Pääsin kouluun 3:nnella hakukerralla, terveydenhoitajaksi opiskelemaan. Pari aikaisempaa hakua tein vain sairaanhoitajan tutkintoon, mutta se olikin varmaan hyvä etten ihan heti päässyt, koska tämä kaksoistutkinto antaa enemmän mahdollisuuksia. Aloitin koulun syksyllä 2013. Tämä koulutus on ollut tosi monipuolinen, kiireinen ja haastavakin välillä. Tämä tuntuu edelleen oikealta ammatinvalinnalta näin 4v opiskelun jälkeen. Minua kiehtoo eniten kouluterveydenhuolto, kotihoito, ja osastohoitokin. En haluaisi lasten teho-osastolle, koska siellä työskennellään niin pienten ihmisten kanssa, joiden tila voi nopeasti romahtaa, ja siellä on myös oltava tarkat matemaattiset taidot lääkelaskujen suhteen. Ensiapu ja mieleterveyspuoli eivät myöskään tunnu tällä hetkellä puoleensavetäviltä. Mielipiteeni voi toki muuttua jossain kohtaa elämää. 
Tällä hetkellä kirjoitan parini (ja samalla hyvän luokkakaverini) kanssa opinnäytetyötä. Sitten puuttuu vielä kehittämistyön teko ja nämä 2 viimeistä työharjoittelua on saatettava loppuun. Nyt olen kouluterveydenhuollossa syventävällä jaksolla 7vko ja tämän jälkeen menen vielä 3 viikoksi työterveyshuoltoon. Sitten harjoittelut on all done! Kesäksi olisi siis tarkoitus valmistua, jos nyt saan nuo isommat työt kasaan. Paljon oppimista minulla vielä on ja en malta odottaa että pääsen töihin elementtiini. En tosin vielä tiedä mihin kesällä haen, luultavasti jollekin osastolle sairaanhoitajaksi alkuun, että saan sairaanhoitajan osaamista ja pääsen harjoittamaan kädentaitoja. Tulevaisuudessa haave olisi kuitenkin olla kouluterveydenhoitajana.

Kirjoitan ehkä jossain vaiheessa erikseen millainen hoitaja mä haluan olla ja mitä arvostan hoitamisessa. Millaisella työotteella haluan työskennellä. Persoonalla tätä työtä loppupeleissä myös tehdään.


Seuraavassa luettelen mun mietteitä, mitkä koen tässä ammatissa haasteellisina asioina ja mitkä taas miellyttävinä asioina. Näistäkin voi olla montaa mieltä ja mielipiteet saattaa muuttua:



Haasteena/haasteellisena tässä ammatissa koen:
➸Matematiikka (lääkelaskut)
➸Negatiivisuus hoitajia kohtaan
➸Suhtautuminen nuoriin vasta vastmistuneisiin hoitajiin
➸Tarkkuus ->hoitovirheiden ja inhimillisten erehdysten minimointi
➸Itsenäinen työ (nopeat tilannearviot, ripeä ja oikea toiminta haastavissa ja poikkeavissa tilanteissa, normaalitilan erottaminen poikkeavasta tilasta -> aina toki mahdollisuutta kilauttaa kaverille tai muulle ammattihenkilölle jos toimii yksin kohteessa ja se on suositeltavaakin) 
➸Tietoa pitää aina kerrata, tieto ja suositukset myös muuttuvat ja niistä täytyy olla kärryillä (kukaan ei ole "valmis" koulun käytyä)
➸Täytyy toimia "salapoliisina" (kaikki ongelmat eivät näy päälle päin ja niiden selvittämiseen joskus tarvitaan eri keinoja, potilaan luottamus on ansaittava, avoin ilmapiiri, lapset erityiseen huomioon tässä ->eivät välttämättä osaa kertoa kaikkea. )
➸Vaitiolovelvollisuuden pitäminen (on itsestäänselvyys, ettei potilaiden asioita kerrota ulkopuolisille ilman siihen tarvittavaa lupaa, mutta tarkkuus tässä huomioon esim. koulumaailmassa, saako kertoa toiselle ammattilaiselle esim. opettajalle mitä terveytarkastuksessa on tullut esiin jos on huoli lapsesta. Yleensä ei ellei kyseinen ammattihenkilö hoida potilasta tai siihen ole potilaan lupa tai alaikäisen vanhemman lupa.)
➸Palkka voisi olla vieläkin parempi työn haastavuuteen verrattuna
➸Oikeaan hoitoon lähettäminen
➸Aina jonkun puolen osaamisen "menettää" tai taidot huononee (jos olet sairaanhoitajana osastolla, unohdat ehkä miten kouluterkkarina toimitaan ja toisinpäin. Ihan inhimillistä, mutta vaikeuttaa valintaa minne nyt sitten haluaa asettua.)
➸Paineensietokyky tulee olla kunnossa, sekä omat hyvät omat voimavarat ja mielellään terveys.


Parasta tässä ammatissa mielestäni:
➸Työskennellään kansanterveyden edistäjänä
➸Kohderyhmä vauvasta vaariin
➸Tosi laaja valikoima mihin mennä töihin (: kouluterveydenhoitaja, neuvolaterveydenhoitaja, työterveydenhoitaja, sairaanhoitaja mielenterveyspuolella, sh avopuolella, sh kotihoidossa, sh kirurgisella osastolla, sh sisätautiosastolla, sh vaikka millä osastolla, sh lastenosastolla, sh vanhusten palvelutalolla, sh ryhmäkodissa, sh kountoutuspuolella...)
➸Positiivinen palaute potilailta/ja omaisilta hyvästä hoidosta
➸Tarpeeksi haasteita ja muuttuva työympäristö
➸Itsenäinen työ 
➸Tehdään paljon (enemmän tai vähemmän) yhteistyötä eri ammattiryhmien kanssa; lääkärit, hoitajat, terapeutit, psykologit, psyykkarit, opettajat, ohjaajat, kuntoutajat, ensihoitajat, farmaseutit, lastensuojelu, poliisi, yksin ei olla kuitenkaan vaikka onkin itsenäistä työtä.
➸Potilaan luottamuksen saaminen
➸Työt ei lopu
➸Jatkuva kehittyminen ammatissa 
➸Hyvä olo, mikä tulee hyvin hoidetusta työstä, potilaiden tyytyväisyydestä, onnistumisista
➸Joka päivä on erilainen ja joka potilas erilainen
➸Kutsumusammatti, paljon haasteita, mutta silti worth it 😊

💗Anni