Tänään päätin pohtia ja kirjoittaa tunteiden ali- ja ylikontrolloinnista.
Jokainen tietää sen tyypin joka on aina hillitty, eikä koskaan "vedä överiksi". Hän saattaa näyttäytä ihmisenä, joka ei koskaan rentoutuisi. Jokainen tietää myös sen tyypin, joka riehuu julkisilla paikoilla, "aukoo päätään", puhuu rumasti, eikä "anna paskaakaan" tilanteesta tai siinä olevista ihmisistä tai heidän tunteistaan/mielipiteistään.
Jokaisella on oma persoonallisuus ja temperametti, jotka ovat olemassa jo syntymästä lähtien. Tässä en kuitenkaan kirjoita lasten tunteiden käsittelystä, koska yli 90% lapsista eivät vielä osaa käsitellä tunteitansa. Se opitaan ajan ja kokemusten myötä. Aikuisuuteen kuuluu kaiken ihanan mukana pettymysten sietäminen, vastoinkäymiset, erilaisista koettelemuksista ja tilanteista selviäminen ja muuta kivaa. Myös yleiset käytöstavat ja kyky kontrolloida tunteitaan.
Tässä alla mahdollisia tunteiden ylikontrolloinnin muotoja/sitä vaativia tilanteita:
Tässä alla mahdollisia tunteiden alikontrolloinnin muotoja ja tilanteita:
Monet työt, itseasiassa kaikki työt vaativat tietynlaista omien tunteiden erottamista itse työtilanteesta. Työaikana on oltava asiallinen. Esimerkiksi hoitajana en voi sanoa riehuvalle ja minua haukkuvalle asiakkaalle epäkohteliaasti vastaan, joka riehuu tuhannen tunteen kirjossa ties mistä syystä. Esimerkiksi alkoholin vaikutuksen alaisena, muiden päihteiden vaikutuksessa, trauman tai omaisen poisnukkumisen takia. On erotettava omat tunteensa asiakkaan tunteista. Väkivaltaa ei kuitenkaan pidä missään nimessä hyväksyä tai sallia. Oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi on hyvä välillä tyhjentää "paskakuorma" sekä täyttää "empatia-ämpäri". On hyvä pohtia omia rentoutumiskeinojaan, mikä on itselle paras keino voimaantua? Entä mikä ei tue omaa voimaantumista?
Tunneasioissa voi pohtia omia lähtökohtiaan; minkälaisen kiintymyssuhteen on kotoaan vanhemmiltaan saanut? Onko saanut näyttää negatiivisia ja positiivisia tunteita? Onko tarpeisiin vastattu? Onko kehuttu? Rakastettu ja halattu riittävästi? Välitetty monin eri tavoin? Keskusteltu paljon ja pohdiskeltu asioita yhdessä? Nämä tärkeät taidot, jopa onnellisuuden kannalta, joutuu aikuisena itse oppimaan, jos lapsuus on ollut rikkinäinen. Vanhempien välinpitämättömyys, tai tunneköyhyys ei ole ikinä lapsen syy.
Jokaisen ihmisen on päästävä purkamaan tunteitaan yleisen hyvinvoinnin säilymiseksi. Joku saattaa valita tunteiden patoamisen, potee katkeruutta menneestä, eikä osaa käsitellä tunteitaan. Toinen hakee ulkopuolisen apua ja kolmas harrastaa syvää itsepohdiskelua ja oppii käsittelemään tunteitaan pikkuhiljaa, jopa ymmärtää omien vanhempien mahdolliset ongelmat. Ei ole helppo prosessi. Ei ole olemassa oikeaa tapaa, tapa on oikea, jos se auttaa tunteiden käsittelyssä.
Itse olen ehkä välimaasto tunteiden ali- ja ylikontrolloijasta. Työssä olen vakava, ammatillinen, kärsivällinen, mutta myös persoonallinen ja lämmin. Ihmisten kanssa tehtävä työ vaatii jatkuvaa omien tunteiden tutkiskelua ja kykyä erottaa ne tilanteesta. Osata erottaa tunteet, mutta myös läpikäydä ne. Vaatii jatkuvaa vaikeiden tilanteiden työstämistä. Vapaa-ajalla pystyn läpikäymään sekä positiivisia että negatiivisia tuntemuksiani läheisilleni, ja koen tulevani kohdatuksi ja hyväksytyksi. Ja mikä tärkeintä, rakastetuksi niinä huonoinakin päivinä, milloin sitä eniten tarvitsee. Aikaisemmin olen kokenut haastavaksi negatiivisten tunteiden näyttämisen, mutta nykyään paremmin pystyn siihenkin tarpeen mukaan. Mielestäni jokaisella on oikeus purkaa myös negatiiviset tunteet oikeassa tilanteessa.
Toivottavasti tämä teksti sai jonkun, miehen tai naisen pohtimaan omaa suhdetta tunteisiinsa, niiden kontrollointiin ja käsittelyyn 😊💭.
-Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti