Sielunpuhdistus

Minä olen 24 -vuotias. 10 ensimmäistä lapsuusvuottani syntynyt ja asunut Helsingissä, ja vuodesta 2004  tähän asti asunut Kouvolassa. Olen aina ollut herkkä, varovainen pohdiskelija. En se, joka olisi eniten äänessä ja esillä. En ole koskaan rynnännyt tilanteisiin, vaan aina ollut hyvin varautunut lapsena ja tarkkaillut ensin tilannetta. Se on osa temperamenttiani. En voi sille mitään. Minä en läpikäynyt räiskyvää murrosikää, milloin olisin esimerkiksi irroittautuakseni lapsuudesta värjännyt tukkani räväkästi, ottanut tatuointeja, lävistyksiä, tehnyt laittomia juttuja tai kokeillut päihteitä. Pakko lisätä: mielestäni tukan värjäämisessä, tatuoinneissa tai lävistyksissä ei ole mitään vikaa, ne ovat osa persoonallista tyyliä. Olin monen silmään varmaan nössö. Minua kiusattiin kouluissa muutettuani Helsingistä. En vieläkään tiedä miksi, ehkä koska olin uusi ja helppo, särkyvä kohde. Olen jo unohtanut tosi paljon. Lähinnä se olikin epäselvää syrjintää ja seurasta poisjättämistä, naureskelua, kuiskailua. Joskus olen syyttänyt kiusaamisesta itseäni. Olin lukiossakin vielä hyvin varautunut. Nykyään olen päässyt asian yläpuolelle ja käsitellyt sen hyvin. Johtuiko kaikki siitä että olin vain erityisen herkkä? Joku toinen olisi ehkä kestänyt paremmin, ollut murtumatta ja antamatta sen vaikuttaa itseensä. Kaikki reagoivat kiusaamiseen eri tavoin. Minä välitin, mietin ehkä liikaakin.
Edelleen minulle tulee tilanteita, kun kyseenalaistan itse omat taitoni, pidän itseäni huonompana kuin muut. Olen itse itseni pahin peto, Osaan olla itselleni tahtoessani silmittömän paha, armoton, mutta minun on vaikea olla paha muille. Helpompi syyttä itseään, ja ottaa iso taakka ja syy itselle. Minulla se oli näin päin, jotkut taas aina syyttävät muita. Kuka nyt aina olisi helvetin aurinkoinen muutenkaan? Kaikilla on huonot päivänsä, kysymys vaan kuuluu kestääkö ne päivät 2 päivää vai yli 2 viikkoa. Päästäänkö niistä fiiliksistä pinnalle vai jäädäänkö sinne vellomaan? Pallo on jokaisella itsellä, ihan kaikessa.
Koen, että minulla on nyt maailman parhaimmat sosiaaliset suhteet, kumppani, perhe, suku, ystävät, kaverit. Tuen heitä koko sydämellä ja tiedän saavani heiltä tukea ja kannustusta takaisin. Olen tosi kiitollinen. En kaipaa epämääräisiä ihmisiä elämääni. Oveni ovat kuitenkin avoinna uusille hyville, inspiroiville ihmisille ja tuttavuuksille.
Minussa kasvaa tietynlainen vahva, lempeä ja terveellä tavalla itsevarma uhmakkuus. Olen vahvimmillani itseni suhteen kuin koskaan ja aina voi olla parempi, vahvempi versio itsestään. Olen herkästi nykyään puuttunut epätasa-arvoisiin tilanteisiin, kiusaamiseen ja havaitsemaani röyhkeään tai epäreiluun käytökseen. En katsele sellaista sekuntiakaan enää. En aijo miellyttää yhtään ketään. Paitsi minulle rakkaimpiani hyväntahtoisella ja terveellä tavalla.
Tiedän todellakin mitä elämältäni haluan, ja tiedän ketkä seisovat vierelläni vankasti. Olen erittäin onnellinen, vaikka osaankin olla äärimmäisen ahdistunut muumi myös tilanteen mukaan. Ahdistus ei kuitenkaan jatku muutamaa päivää pidempää. Ratkon ajatukseni nopeasti, varsinkin puhuessani niistä. Koen omaavani hyvät voimavarat ja vuorovaikutustaidot. Olen liian pitkään halunnut eroon herkästä temperamentistani, mutta tähän päivään olen tajunnut sen olevan voima. En ole tehnyt itsestäni kovanaamaa, mutta osaan pitää puoleni ja tarttua epäkohtiin.

-Ajoittain ahdistunut, äärimmäisen herkkä, hieman hajamielinen ja hyvällä tapaa uhmakas, Anni.