Tilannepäivitys

Täällä ahdistunut, kiireinen muumi, iltaa.
Pyrin valmistumaan ensi kesäksi, 2.6 olisi ryhmämme yleinen valmistumispäivä.
Minusta tulee terveydenhoitaja ja samalla sairaanhoitaja.
Vielä puuttuu opinnäytetyön loppuviimeistelyt - mulla on ihan mahtava työpari, jonka kanssa ystävyyskin on opintojen ohella syventynyt. Työ täytyy esittää valmiina tässä kuukauden sisällä. Sitten on myös 5 opintopisteen kehittämistyö, joka pitäisi myös puskea valmiiksi tässä kuukauden päivien aikana. Lisäksi vielä 1 tentti. Kova on tahti, mutta kova on pyrkimyskin päästä juhlimaan loppuunsaatettua opiskelurupeamaa. Sitten saa palkita itsensä oikein kunnolla, ja olla tyytyväinen!

Moni kysyy mihin olen meinannut opintojen jälkeen töihin. Minulla on sairaanhoitajan kesäsijaisuus sairaalasta tiedossa. Minua kiehtoo sairaanhoitajan työt osastolla, kotihoidossa ja mahdollisesti jossakin palveluasumisyksikössä, mutta myös kouluterveydenhuolto ja työterveydenhuolto haaveena tällä hetkellä. Neuvolaterveydenhoitajaksi en näillä näkymin halua, ja siitä voisin melkein kirjoittaa isommankin tekstin miksi en. Olen puhunut, että haluan mahdollisimman vankan ja hyvän osaamisen eri puolilta hoitoalaa. Haluaisin myös hetkeksi asettua aloilleni johonkin paikkaan kaikkien näiden työharjoitteluiden jälkeen.

Moni myös kysyy mitä harjoitteluja tämä koulutus pitää sisällään, täältä pesee:

-Perushoidon harjoittelu (4vko)
-Kirurginen harjoittelu (5vko)
-Sisätautiharjoittelu (5vko)
-Kotihoidon harjoittelu (4vko)
-Mielenterveysharjoittelu (6vko)
-Lasten ja nuorten hoitotyön harjoittelu (4vko)
-Äitiyshoitotyö sis. 1vko äitiyspoliklinikka & 3vko synnyttäneiden vuodeosasto (yht. 4vko)
-Kouluterveydenhuolto (7vko)
-Äitiys -ja lastenneuvola (10vko)
-Syventävä harjoittelu (7vko) valitsin kouluterveydenhuollon
-Työterveyshuolto (3vko)

Siinäpä onkin nähty jos jonkinlaista työtä ja työympäristöä potilaineen ja asiakkaineen 4:n vuoden aikana.. Myös erilaisia ohjaajia ja hoitajia laidasta laitaan on tullut nähtyä sekä monta eri työtapaa. Olen päässyt seuraamaan kaikenlaisia toimenpiteitä; olkapään tähystystä, sektiota, synnytystä, luomen poistoja jne. Olen myös päässyt itse tekemään kaikenlaisia hoitajalle kuuluvia toimenpiteitä: verinäytteenottoa, kanylointia, suonensisäisen nestehoidon toteutusta, lääkkeiden jakoa, verenpaineen mittausta, verensokerin mittausta ja insuliinin pistoa, hemoklobiinin mittausta, sydänfilmien ottoa, katetrtointia, injektioiden pistoa, kuulon ja näön seulontaa, raskauden seurantaa, raskausmasujen mittausta ja sikiön sydänäänten kuuntelua, vauvan hoitoa ja heijasteiden tarkkailua, lapsen kasvun seurantaa, ryhdin tutkimista, rokottamista... Paljon "mekaanisia" toimia, mutta minun mielestä vuorovaikutusta, sekä ohjausta ja neuvontaa ei pidä unohtaa. Tai aitoa läsnäoloa ja kuuntelua. Oma tapa tehdä työtä alkaa pikkuhiljaa löytymään.

Minä en halua, että työ olisi minulle ykkönen. Vaan kaikki muu mitä vapaa-ajalla tapahtuu. Olen valinnut alan kutsumuksesta, mutta tällä jos jollakin alalla palaa nopeasti loppuun jos panostaa vain tähän. Vaikka alalla toimitaankin kansanterveyden edistäjinä ja sairauksien ehkäisijänä, niin ei ole onneksi yhden ihmisen tarkoitus laittaa koko Suomea kuntoon :D! Täytyy osata vetää raja myös oman vastuunoton ja työmäärän kanssa (tässä duunissa tekee helposti ylimääräistä). Tärkeää että työstä saa palkkaa, jolla tulee toimeen ja voi panostaa vapaa-aikaan. Sekä että työ on vähintäänkin miellyttävää, antaa onnistumisen kokemuksia ja on riittävän haastavaa ja kehittävää. Täytyy musitaa pysähtyä välillä tässä suorituskeskeisessä maailmassa :).

-Anni

Sielunpuhdistus

Minä olen 24 -vuotias. 10 ensimmäistä lapsuusvuottani syntynyt ja asunut Helsingissä, ja vuodesta 2004  tähän asti asunut Kouvolassa. Olen aina ollut herkkä, varovainen pohdiskelija. En se, joka olisi eniten äänessä ja esillä. En ole koskaan rynnännyt tilanteisiin, vaan aina ollut hyvin varautunut lapsena ja tarkkaillut ensin tilannetta. Se on osa temperamenttiani. En voi sille mitään. Minä en läpikäynyt räiskyvää murrosikää, milloin olisin esimerkiksi irroittautuakseni lapsuudesta värjännyt tukkani räväkästi, ottanut tatuointeja, lävistyksiä, tehnyt laittomia juttuja tai kokeillut päihteitä. Pakko lisätä: mielestäni tukan värjäämisessä, tatuoinneissa tai lävistyksissä ei ole mitään vikaa, ne ovat osa persoonallista tyyliä. Olin monen silmään varmaan nössö. Minua kiusattiin kouluissa muutettuani Helsingistä. En vieläkään tiedä miksi, ehkä koska olin uusi ja helppo, särkyvä kohde. Olen jo unohtanut tosi paljon. Lähinnä se olikin epäselvää syrjintää ja seurasta poisjättämistä, naureskelua, kuiskailua. Joskus olen syyttänyt kiusaamisesta itseäni. Olin lukiossakin vielä hyvin varautunut. Nykyään olen päässyt asian yläpuolelle ja käsitellyt sen hyvin. Johtuiko kaikki siitä että olin vain erityisen herkkä? Joku toinen olisi ehkä kestänyt paremmin, ollut murtumatta ja antamatta sen vaikuttaa itseensä. Kaikki reagoivat kiusaamiseen eri tavoin. Minä välitin, mietin ehkä liikaakin.
Edelleen minulle tulee tilanteita, kun kyseenalaistan itse omat taitoni, pidän itseäni huonompana kuin muut. Olen itse itseni pahin peto, Osaan olla itselleni tahtoessani silmittömän paha, armoton, mutta minun on vaikea olla paha muille. Helpompi syyttä itseään, ja ottaa iso taakka ja syy itselle. Minulla se oli näin päin, jotkut taas aina syyttävät muita. Kuka nyt aina olisi helvetin aurinkoinen muutenkaan? Kaikilla on huonot päivänsä, kysymys vaan kuuluu kestääkö ne päivät 2 päivää vai yli 2 viikkoa. Päästäänkö niistä fiiliksistä pinnalle vai jäädäänkö sinne vellomaan? Pallo on jokaisella itsellä, ihan kaikessa.
Koen, että minulla on nyt maailman parhaimmat sosiaaliset suhteet, kumppani, perhe, suku, ystävät, kaverit. Tuen heitä koko sydämellä ja tiedän saavani heiltä tukea ja kannustusta takaisin. Olen tosi kiitollinen. En kaipaa epämääräisiä ihmisiä elämääni. Oveni ovat kuitenkin avoinna uusille hyville, inspiroiville ihmisille ja tuttavuuksille.
Minussa kasvaa tietynlainen vahva, lempeä ja terveellä tavalla itsevarma uhmakkuus. Olen vahvimmillani itseni suhteen kuin koskaan ja aina voi olla parempi, vahvempi versio itsestään. Olen herkästi nykyään puuttunut epätasa-arvoisiin tilanteisiin, kiusaamiseen ja havaitsemaani röyhkeään tai epäreiluun käytökseen. En katsele sellaista sekuntiakaan enää. En aijo miellyttää yhtään ketään. Paitsi minulle rakkaimpiani hyväntahtoisella ja terveellä tavalla.
Tiedän todellakin mitä elämältäni haluan, ja tiedän ketkä seisovat vierelläni vankasti. Olen erittäin onnellinen, vaikka osaankin olla äärimmäisen ahdistunut muumi myös tilanteen mukaan. Ahdistus ei kuitenkaan jatku muutamaa päivää pidempää. Ratkon ajatukseni nopeasti, varsinkin puhuessani niistä. Koen omaavani hyvät voimavarat ja vuorovaikutustaidot. Olen liian pitkään halunnut eroon herkästä temperamentistani, mutta tähän päivään olen tajunnut sen olevan voima. En ole tehnyt itsestäni kovanaamaa, mutta osaan pitää puoleni ja tarttua epäkohtiin.

-Ajoittain ahdistunut, äärimmäisen herkkä, hieman hajamielinen ja hyvällä tapaa uhmakas, Anni.